... tässä Tuomon kilpailijan kertomus yöstä.

Lähdössä testasimme toimiiko minulla ollut akku, kun en saanut valoa siihen latauksenkaan jälkeen. Juhan lampulla toimi, joten vika lienee polttimissa.
Perinteinen akun virittely selkään, kokeilin ensin itselläni ollutta, mutta luovuin ja otin Juha liivin käyttöön ja niin olimme jo ainakin 5 min. aikataulusta jäljessä. Tuomo antoi kartan, pikainen vilkaisu karttaan reitti läpi, totesin Tuomolle että helpohkon näköinen rata, pari vähän vaikeampaa väliä. Totean vielä, että tuo 9 on muistettava kiertää (rata leikkaa ysiä mennen tullen).
Siirryimme lähtöpisteeseen. Tein suunnitelman, että ekalle tuosta vihreän pikkupellon keskireunasta suunnalla suoraan rastille. Ja niin alkoi taistelu tuosta mittaamattomasta kunniasta, jonka Luppareiden yö-suunnistusmestaruuskilpailun voitto tuo.

Lähdimme matkaan etenin suunnitelman mukaan, suunnalla pellon kohdalta. Tuomo oli kuitenkin enemmän oikealla, tähän perinteinen toimenpide, otin vähän ennakkoa kilpailijan suuntaan, koska perinteinen luupparisuunnistaja ajattelee, että toinen voi jostakin syystä olla enemmän oikeassa. Ja niin emme tietenkään saapuneet odotusten mukaan rastille. Etenimme hitaasti hakkuuaukion suuntaan, Tuomo jo edellä, näin tyhjän kuopan (nyt vasta rupesin katsomaan (kuten minulla on perinteistä ) mikä on rastimäärite), silloin muistin Saken varoittaneen, että rasti saattaa olla väärässä kuopassa. Katsoin karttaa ja otin suunnan (lounaaseen) toiselle kuopalle ja kun nostin pääni siellä rasti jo näkyikin. Eli kävi kuten Sakke ennusti, luuppari katsoo aina ensin väärän kuopan, joka tässä tosin oli oikea, mutta kun rasti oli väärässä kuopassa niin tämä minun ensimmäinen oli nyt se väärä. Hiippailin hakkuuaukiolle päin, otin suunnan, Tuomo ei ollut vielä huomannut rastia, kiihdytin vauhtia, en katsonut enää taakse nyt jo Tuomo varmaan huomaa rastinlöytymisilmiön, mutta eroa on saatava.

Toselle rastille tien ja polkujen kautta, saavun rastimäelle, alhaalta suunta vinottain mäkeä rastille, etenen perinteisen yön tapaan mäkeä ylös hitaasti kävellen (tosin niin yleensä nykyisin päivälläkin). Nousua ja pälyilyä, mäki on yllättävän laaja ja Tuomon valot näkyvätkin jo alhaalla, hän kertää enemmän alakautta, vielä vähän pohjoiseen ja sitten pikku korjaus itään ja Tuomon valot nousevat mäen päälle ja suoraan rastille, jonne kipitän perässä. Tuomo saa 50 m etumatkan, joka seuraavalle rastille teitä pitkin mentäessä kasvaa reippaaseen sataan metriin.

Rastia lähestyessäni Tuomon valot vielä vilahtaa. Tuosta metsätien kulmasta pikkupolkua pitkin rastille. Polku katoaa alta, mutta suunta pelaa, päädyn jyrkännerivin päähän luoteiskulmaan, siitä kierrän itäpuolelle, rasti on kahden pitkän jyrkännekallion välissä. Tuomon valot näkyy, mutta hän on jyrkänteiden toisessä päässä. Hiippailen rastille. Tuomo ei huomaa, leimaan ja jatkan Tuomon luo hämätäkseni, lähden kiertämään kaartaen kohti seuraavaa rastia, mutta ehdin havaita, että Tuomo kääntyy mennäkseen rastillepäin, nyt vauhtia.

Seuraavalle rastille tietä pitkin niin pitkälle että rastia on helpointa lähestyä, rasti mäen päällä suolla, kävelen rinnettä ylös ja alan pälyillä suota. Kohta jo Tuomon valot vilkkuvat rinteen toista reunaa ylös. Jään mittamaan kaavalla ja valoilla vähän suon näköistä länttiä, lippua ei näy, eikä oikein täsmää. Tuomo etenee ylemmäs minä perässä ja niin rasti löytyy. Totean Tuomolle jossain välissä että onpas kuuma, olin laittanut alle pitkän urehilualuspaidan mikä oli 13 asteessa aivan liikaa. (Tällä kelillä olisi tarennut juhannuksenakin).

Seuraavan kaikkien aikojen lyhimmän rastivälin etenemme helposti, Tuomo vain vähän edellä, mutta rastilla Tuomo ottaa jalat alle ja jään hetkessä. Asvalttitielle tultaessa Tuomon valot vielä vilahtavat, mutta sitten en valoja näe, eroa ehkä 100 m.

Tietä pitkin ja polkua suon laitaan, siitä suunta suoraan rastille, koska arvaan että Tuomo etenee suon reunan polkua pitkin. Kun oikasen, ehdin nähdä ehkä Tuomon valot lipulla tai jos hän jo karkaa suon yli seuraavalle rastille, niin näkisin lähtökulman. Tulen suon reunaan, etenen 10 m ja otan suunnan rastille, matkaa 85 m. Outo mäki tulee vastaan, tarkastan kartalta, jaa tuossa oikealla on mäki (johon minun ei tosin pitänyt tulla) täytyy olla se, etenen vasenta reunaa puoleen väliin ja rasti on siitä etuvasemmalle 45 m. Mutta vähän ennen näen jo Tuomon valot vähän kauempana ja ylempänä rinteessä, rastin täytyy olla siellä.
Etenen Tuomon luo, kuitenkin vähän sen suunnan kautta jossa oletin rastin olevan. Saavun Tuomon luo, pitkä etelä-pohjoissuuntainen (niin ainakin kuvittelin) mäki jonka reunassa jyrkänne tai pari. Tuomo ei ole löytänyt rastia, enkä minäkään löydä kun kelaan mäen, katson karttaa tämä pitkä mäki täytyy olla tuo pohjoisempi, joka jää vähän rastirenkaan alle, otan suunnan 'oikealle' jyrkänteelle vähän lounaaseen.
Rasti ei löydy sieltäkään, kelaan mäen ylhäältä ja alhaalta ja takaa. Katson jossakin vaiheessa vielä rastimääritteenkin, jyrkänne (mutta näissä ei kerrota onko yllä vai alla). Kartoitamme lähimaastoa (muttemme kovin paljoa itä-länsi suuntaan). Käyn välillä taas pitkällä jyrkärkänteelläkin ja siitä eteenpäin mutta siellä maasto muuttuu oudoksi, paluu takaisin. 'Oikean' jyrkänteen alla on muutama sopiva rastipuu, muttei jäkeäkään rastin riekaleista eikä juuri maaston painautumista, tämä epäilyttää.
Mittaan vielä lähimaastoa, tuossa tuo toinen mäki ja kivi täsmälleen oikeassa paikassa. Rastipisteestä koilliseen pitäisi olla kivi, etsiessäni sitä maasto muuttuu peitteiseksi, ei ehkä näy sen takia, mutta toisaalta olisihan se pitänyt näkyä. Vakoilemme koko ajan toisiamme, toista ei saa päästää näkyvistä (jos olisimme ollet paikalla yksin toikat olisi otettu ja rasti löytynyt aikaa sitten), nyt ei auta ottaa toikkia, kun olemme joka tapauksessa lähellä rastia. Päätämme luopua rastin etsimisestä, tuomitsemme sen hävitetyksi.

Lähdemme kohti seuraavaa rastia. Vähän eri paikoista. Lähden suoraan suunnalla, suunnilleen kohdasta jossa kuvittelen kartan mukaan olevani. Jyrkänteen pitäisi tulla vastaan vasemmalla. Jyrkännettä ei kuitenkaan tule. Etenen edelleen suunnassa ja saavun laajalle mäelle, joka vastaa rastimäkeä. Näkyvyys on hyvä, peilaan valolla joka suuntaan kumparetta etsien, saavun takareunaan josta ei enää edemmäksi, koska näyttää suolta.
Edelleen peilatessa näkyy tosi iso kivi, tuon täytyy näkyä kartalla isona läikkänä. Tutkin karttaa, sen täytyy olla tuo, voisiko olla, rasti on silloin sen pohjoispuolella vajaa sata metriä. Etenen kivelle ja siitä suunta rastille, rasti löytyy heti, silloin tajuan, olimme sittenkin äsken väärällä jyrkänteellä. Sadan metrin rastivälillä ei voi suunnalla kulkiessa mitenkään ajautua 120 m etelään, kun rastiväli on länsi-itä. Mietin otanko suunnan takaisin 18:lta 15:lle, väli on vain 100 m, sitten tuumaan että peli on joka tapauksessa menetetty (menihän tuossa äsken 15-20 min) ja Tuomokin taitaa olla matkalla seuravalle rastille, kun hänen valonsa vilkahtivat rastille lähdettäessa pohjoisempana.

Lähden kohti seuraavaa rastia eli polulle, siitä parkkipaikalle ja pikkupolkua suoraan polun yli rinteessä olevalle kivelle. Kuinka ollakaan Tuomo tulee polulle tullessani vastaan, oli ottanut toikat, sanoin siellä se on ja jatkoin matkaa '15:ko?' 'ei kun 18'. Nyt vauhtia, väliä on saatava. Parkkipaikalle tulessani huomaan, että puu on kaatunut polun eteen (polkukin oli väärä, liian pitkällä) Ajauduin metsään ja mäkeen, eihän tässä tällaista mäkeä pitänyt olla, etenen suuntaa korjaten mäen vasemmalle puolelle. Tuomon riavakat askeleet kuuluvat jo ja valo välkkyy. Tuomo juoksee etelänpää polkua kohtia rastia, juoksee ison tien reunaan asti (?). Etenen suunnalla polun yli, iso mäki?, katson karttaa, rasti onkin tosiaan nousun päällä. Kiipeän ylös, Tuomo on edelleen alhaalla, näen heti rastin, leimaan kuljen ohi ja kierrän alas Tuomoa hämätäkseni (sivusilmällä huomasin kuitenkin että Tuomo alkoi kiipeämään mäkeä ylös).

Tulen tien reunaan, tunnelia ei näykkään, nopeasti tien yli, eroa on saatava. Yli päästyäni Tuomon askeleet kaikuivat jo tunnelissa. Seuraavan rastin olin jo katsonut, että mäen vasempaa reunaa kivelle, mutta nyt on kiire, nopeasti vaan yli ja mäkeen, sitten luen karttaa ja huomaan, että mäki onkin laaja, suunta rastille ja matkaan, valitettavasti joudun mäessä olevan pienemmän ison kallion taakse, joudun kiertämään, sitten jo rastikivi näkyisi. Ja näkyi ja myös Tuomo rastilla.

Tuomo saa vajaan sadan metrin eron, joka hetkessä kasvaa yli 100:n.
Parkkipaikalta metsätielle tullessani Tuomon valot vilahtavat mäessä. Mietin miksiköhän Tuomo oikaisee tuon mäen kautta, valitsemani polku tosin kiertää 1/2 kierrosta. Tuomon valot vilahtavat välillä taaksepäin, etsiiköhän se rastia, miksi, eihän 9 ole radalla. Ajattelen, että kun olen polkua mäen kiertänyt, näen Tuomon.
Mitään ei kuitenkaan näy, mieleen tulee epäily, katson määritteistä vielä onko ysi radalla, vaikka olin jo piirroksista tulkinut ettei, ohi vaan. Ja onhan se tietenkin. Olen jo juossut rastin ohi ja tältä puolelta mäki on raskas nousta takaisin, nöyryyttävää. Mietin, en lähde takaisin, peli on jo joka tapauksessa menetetty, päätän ottaa kuitenkin loppurastit.

Lönkyttelen seuraavalle rastille. Tuomon jalkojen kopse lähestyy samalla taka-alalla. Leimaan ja lähden hajamielisesti väsyneenä ja nöyryytettynä kohti seuraavaa rastia ja reitin valinta on heti väärä, ajaudun jääden ylös pöpelikköön kun Tuomo älyää heti karauttaa alas, jään jälkeen.
Polulle tulleessani Tuomo kuitenkin seisoo siellä karttaa katsellen. Itse olin jo katsonut, että polusta vasemmalle. Mutta koska kanssa kilpailija tietää luultavasti jotakin mitä minä en tiedä, pysähdyn ja tarkista vielä, tuossa on tuon puron silta, eli vasemmalle vaan, polku vain kiertää vasemmalta.
Saan piikkipaikan.
Tuomo saavuttaa seuraavaan risteykseen mennessä, jossa minä jään ihmettelmään, käsin piirrettyä uutta poikkitietä. 50 m päästä saavutan taas Tuomon, joka jää ihmettelemään risteykseen, saan piikin, seuraavalle rastille reitin jo muistankin. Ihmettelen kun Tuomo ei tule ohi (oli jäänyt etsimään turhaa 10:iä). Tiellä Tuomo vihdoin saavuttaa minut ja kiipeää ensimmäisenä rastille.

Minulla menee kävelyksi, mutta vielä päätän pinnistää hölkkään kohti viimeistä rastia, etten jäisi kovin paljon. Otan suunnan ja kuljen luotisuoraan. Matkalla tulee vastaan heijastimilla tehty rastireitti samansuuntaisesti, seuraan sitä niin kauan kun se meee suunnilleen samaan suuntaan. Viimeinen rasti otetaan aina kiireellä ja niin karautan vain alaspäin viimeistä rinnettä polkua etsien. Tulen talon aidan viereen, turhan paljon vasemmalla, Tuomokin pyörii rinteessä. Otan suunnan kohti rastia, se onkin paljon etelämpänä ja ylempänä. Rasti alueelle tullessani näen vielä tien, eli vielä ylemmäksi, pienen kumpareen takaa näenkin rastilipun, polun ja kiven. Leimaan ja karautan nopeasti alas, Tuomo oli juuri tässä lähettyvillä, sen täytyy olla jo maalissa. Matkalla törmään kuitenkin Tuomoon siellä aidan vieressä. Tuomo ei ole löytänyt rastia. Sanon 'viimeinen olikin yllättävän vaikea, aika ylhäällä'.

Juoksen maaliin. Pysäytän kellon ja katson ajan, 10 s. Eli kello ei ollut kunnolla käynnistynyt tai oli pysähtynyt. En ollut katsonut lähtöaikaa, nyt katson kellon ajan ja odotan Tuomon saapumista. Tuomo tulee 6 min. päästä. Lopuksi kävimme siis tsekkaamassa vielä sen 15 rastin, joka siis löytyi siitä mistä pitikin. (olimme katselleet mm. aivan liian isoja mäkiä). t. Pekka A.