SYNKKÄ YÖSUUNNISTUSTARINA V. 2003

Teksti by T.Toikka 3.10.2003

Lähtöpaikka Pirttimäki, Iltarastien 5 km rata, maanantaina olivat lähtövuorossa Jussi Eskelinen ja Juha Metso; sää oli kaunis.
Jussi eteni metsässä kovempaa, mutta silti taistelupari oli yhdessä 1. ja 2. rasteilla. Juha meni ohi 3. rastista ja hukkasi ehkä 5 minuuttia. Jussi oli jo päässyt karkuun. Nelosrasti meni molemmilta kohtuullisesti, mutta sitten …
Jussi eteni pientä polkua pohjoiseen odottaen tulevansa isommalle poikittaispolulle. Sitä hän ei koskaan löytänyt, kadotti itsensä, ja jäi loputtomasti pyörimään 5.rastin epämääräiselle seudulle.
Kymmenen minuuttia myöhemmin paikalle saapui Juha, ja tapasi Jussin seisomassa kirjaimellisesti suossa. He etsivät sitten yhdessä rastia, mutta turhaan. Niinpä Juha lähti takaisinpäin polulle tekemään toikat, ja sieltä palatessaan hän rastin löysikin. Jussi oli löytänyt sen jo aikaisemmin ja häipynyt maisemasta. Jussi mähli sitten saman tien kaikki loputkin rastit, mutta ehti kuitenkin minuuttia ennen Juhaa maaliin ajassa 1.18.21. Juha näki vielä toiseksi viimeisellä tiheikkörastilla Jussin valot.

Maailmassa ei ole oikeudenmukaisuutta. Niinpä tiistai-iltana sade valui keskeytymättömänä taivaalta Juhki Ikosen ja Pentti Jämsenin ollessa lähtövuorossa. Juhki ei koskaan löytänyt 3. rastia ja keskeytti. Pena koki saman kohtalon 5. rastilla kuin Eskelisen Jussi aikaisemmin ja jäi sinne harhailemaan, kunnes Juhki lopulta keskeyttäneenä saapui paikalle. He kyllä sitten yhteistyöllä löysivät rastin, mutta Penan lampusta oli valo alkanut hiipua, ja hänkin keskeytti. Käsittämätöntä, kuinka akku, joka ei ole pettänyt kertaakaan yli 14 vuoden käytön aikana, voi nyt simahtaa.

Torstai-iltana Penan meille vilpittömästi toivottamasta rankkasateesta ei ollut tietoakaan, TT ja Jarmo Kurppa saivat lähteä matkaan lämpimässä ja poutaisessa syyssäässä.
Lähdin reipasta vauhtia suoraan länteen. Ennen rastia olisi suo, jonka eteläreunassa pysyisin hyvin kartalla aivan rastin lähelle saakka. Suota en voisi olla löytämättä, sinne meni polkukin. Mutta heti päästyäni metsän siimekseen jouduin hukkaan, en ikinä löytänyt suota. Etenin kuitenkin siksakkia länteen ja tulen laaksoon, jossa tapaan Jarmon. Hän on kaikessa rauhassa kiertänyt sinne ulkoilutietä pitkin, ja kysyy nyt viattomasti, olenko jo löytänyt rastin, ikäänkuin ei tietäisi, missäpäin se on. Niinpä lähden pohjoiseen etsimään kiintopistettä, kun Jarmo kävelee länteen suoraan rastille. Joudun palaamaan tyhjin toimin pohjoisesta ja lähden sinnepäin, minne Jarmo on häipynyt. Rastia en löydä, mutta tulen ulkoilutielle, ja juoksen sitä pitkin lähimpään risteykseen löytääkseni itseni. Sieltä tarkasti edeten ykkösrasti vihdoin löytyy.
Sitten kakkosrastille teitä pitkin. Vaikka lähestyn sitä niin tarkasti kuin osaan, seison ennenpitkää epämääräisessä maastossa siinä, missä rastin mielestäni pitäisi olla, ja katson Jarmon otsalampun lähestymistä pohjoisesta. Hän liikkuu hitaasti ja pysähdellen, ja tulen lähes varmaan vakaumukseen, ettei hänkään ole löytänyt rastia. Juoksen kuitenkin siihen suuntaan, mistä hän tuli , mutta ei sieltä mitään löydy. Jarmo on Luupparien parhaiden perinteiden mukaan hassuttanut minut taas tekemällä rastin jälkeen mutkan peittäen tulosuuntansa. Sitten etsintäni kuitenkin tuottaa tulosta, ja pääsen matkaan kohti kolmosrastia. Vähän ennen sitä tavoitan Jarmon , ja tulemme rastille yhdessä. Totean Jarmolle, että minun kannattaisi varmaan peesata häntä loppumatka, jos aion löytää ulos metsästä 2 tunnin määräajassa. - Kivaa olla kerrankin oikeassa. Siitä huolimatta pinkaisen edellä kohti nelosrastia. Kierrän suon reunaa pitkin pohjoisen kautta, sitten ojan vartta itään matkaa mitaten rastin kohdalle. Jarmo tulee rauhassa perässä samaa reittiä. Poikkean ojalta aivan oikeassa kohdassa, mutta rasti on ylempänä rinteessä kuin luulen, enkä löydä sitä. Niinpä jatkan vielä kauemmas itään.
Sillä välin Jarmo käy rastilla ja poistuu rauhalliseen tapaansa kohti 5.rastia. Näen hänen menevän ja palaan takaisin, ja ennenpitkää rastikin löytyy. Sitten kohti 5. rastia pitkin pientä pohjoiseen menevää polkua, välitavoitteena poikittain itä-länsi suunnassa menevä isompi polku. Mutta samoin kuin Jussi en huomaa poikittaispolkua, käyttämäni pikku polkukin häipyy, ja matkanmittaukseni kertoo, että olen jo mennyt rastin ohi.

Katselen happamena viimeistä kertaa Jarmon rauhallisesti etenevää valoa, joka häipyy ohitseni kohti koillista ja 6.rastia. Juoksen sinnepäin, mistä Jarmo tuli, mutta rastia ei löydy. Jatkan toivotonta harhailua seudulla. Aina välillä luulen löytäneeni itseni , mutta joka kerta toivo pettää. En edes keksi, minne voisin tehdä toikat. Lopulta päätän juosta niin kauan pohjoiseen , kunnes tulen jonnekin. Kun vihdoin saan kiinnekohdan, huomaan olevani polulla vain 400 metrin päässä rastista hieman 7.rastin takana. Sitten varmaa reittiä takaisin kohti 5.rastia ja löydän sen samoihin aikoihin, kun Jarmo saapuu maaliin. Hän on tottunut siihen , että vaikka hän jättää minut taakseen toivottomasti harhailemaan, aina pulpahdan jostakin uudelleen esille. Niin hän pelkää tapahtuvan vielä viime hetkelläkin. Näin ei kuitenkaan käy ; ansaittu ja ylivoimainen voitto on hänen. Etenen tarkkaan tapaani kohti jyrkässä takarinteessä olevaa 6.rastia, ja menen siitä vain 20 m ohi. Päätän , että rasti näkyy rinteen juurella kulkevalle polulle. Lähden sitä kohti luodetta. Mitään ei löydy. Palaan alkupisteeseen ja kuljen vaihteeksi kohti kaakkoa. Eikä mitään löydy. Nyt nousen jonkin matkaa ylös rinnettä ja taas kohti luodetta, ja sitten vihdoin löytyy. Möhlittyäni vielä 7.rastinkin ei minulla todellakaan enää ole kiirettä minnekään, ja niin kolme viimeistä rastia löytyy helposti.

Tässä vielä tulokset, joissa huomio kiinnittyy uuden mestarin lisäksi monien vanhojen tekijöiden huolestuttavaan poissaoloon.

I    Jarmo Kurppa        1.05.50
II   Jussi Eskelinen     1.18.21
III  Juha Metso          1.19.37
4.   Tuomo Toikka        1.29.15
5.   Pentti Jämsen      Kesk.  (6. rasti)
6.   Juha Ikonen        Kesk.  (3. rasti)