LUUPPAREIDEN YÖSUUNNISTUSHARJOITUKSET 1-4.6.2005

Tulokset: 
1	Jouko Eronen		1.12.00
2	Pekka Auvinen		1.15.51
3	Jussi Eskelinen		1.18.58
4	Juha Metso		1.37.40
5	Juha Ikonen		1.43.00
6	Tuomo Toikka		1.57.20
7	Pentti Jämsen		noin 2 tuntia
	Olli Erjanti		kesk.
	Pekka Ilveskivi	kesk.


Kommentteja:

Tuomo: PA ja TT lähtivät metsään perjantaina klo 23:08 hyvän sään vallitessa. Hölkkäsimme yhtä matkaa Isolle Sikalammelle. Siellä jäin pitämään miettimistaukoa, ja Pekka sai sadan metrin etumatkan. Rastilla olimme kuitenkin yht'aikaa. Näin tapahtui neljällä ensimmäisellä rastilla; Tulimme niille Pekan kanssa yht'aikaa, tosin aina eri suunnista. Rastit löytyivät melko sujuvasti.

Ohitimme Jylhälammen pohjoispään ja lähestyimme viidettä rastia rintamassa 50 metrin välein. Minä tulin suoraan rastille, mutta Pekka oli 50 m liikaa vasemmalla, eikä nähnyt minun leimaavan. Hän teki kuitenkin tarvittavat johtopäätökset rastin sijainnista nähdessään minun poistuvan maisemasta kohti kuudetta rastia, ja pääsi parin minuutin kuluttua takaa_ajoon. Tiesin karvaista kokemuksista, että yleensä juuri päästyään karkuun kilpakumppaniltaan luupparisuunnistaja innoissaan parantaa vauhtia ja joutuu lopullisesti hukkaan.

Niinpä etenin rauhallisesti ja suunnitelmallisesti. Ja jouduin lopullisesti hukkaan. Pohjoiseen suoraan kohti rastitunnuksella 5 varustettua rastia vei hyvä polku, jota hölkkäsin ulkoilutielle asti. Sitten piti mennä 200 m lisää pohjoiseen taimikkoalueen yli kalliokumpareille. Sain kartasta käsityksen , että rasti olisi avokallioalueella, enkä tajunnut, että kyseessä olikin kissan korkuinen kumpare puskien seassa. Ajauduin taimikkorinteessä liikaa oikealle, jossa olikin houkutteleva avokallioalue, ja riittävästi hyviä kumpareita tutkittavaksi vaikka koko yöksi. Tutkin niitä toiveikkaana kymmenkunta minuuttia, kunnes totesin, ettei rastia löydy. Niinpä palasin takaisin etelään ulkoilutielle hakemaan kiintopistettä. Nyt lähestyin rastia huolellisemmin suunnalla ja matkaa mitaten, ja tulinkin aivan lähelle. Mutta taas veti idässä oleva avokallioalue minua puoleensa, ja jouduin sinne pyörimään ikuisiksi ajoiksi. Kun rastia ei taaskaan löytynyt , päätin vaihteeksi lähteä pohjoiseen hakemaan kiintopistettä.

Pian seisoin kirjaimellisesti suossa. Yritin paikallistaa itseni rastia lähimmältä suolta, mutta sekään ei onnistunut. Sitten tajusin olevani toisella suolla 200 m rastilta luoteeseen. Sieltä lähestyen rasti löytyikin. Pekan leimausteippi rastilipussa oli kauan sitten lakannut höyryämästä, sillä olin käyttänyt 25 - 30 minuuttia ylimääräistä aikaa. Pekka oli juossut ulkoilutietä rastin vasemmalle puolelle ja noussut sieltä suoraan ylämäkeen rastille. Toiseksi viimeinen rastiväli oli pitkä. Etenin suunnitelman mukaisesti Isolle Sikalammelle. Pimeys oli sattuneesta syystä laskeutunut hämärän tilalle. Rasti oli minulle aivan liian vaikea , ja etsin sitä turhaan lammen länsipuolella sijaitsevalta mäeltä. Pari kertaa luulin löytäneeni kiintopisteen, mutta aina toivo petti. Sitten katselin taas lammen mustaa vettä, vaikka tarkoitukseni ei lainkaan ollut lammelle palata. Rastin pohjoispuolelle vei lammelta laakso, ja sitä pitkin yritin uutta lähestymistä. Rastin kohdalla oli pieni suo, jonka tunnistin toisella yrittämällä , ja rastikin lopulta löytyi.

Viimeistä rastia ei ollut enää varaa pahemmin munata, sillä 2 tunnin aikaraja alkoi täyttyä. Jalka ei enää tahtonut nousta. Ennen rastia tuli joku lampun kanssa vastaan. Arvelin Pekan lähettäneen etsintäpartion tai tulleen kannustamaan viimeisen rastin etsinnöissä. Kyseessä oli kuitenkin satunnainen vieras yösuunnistaja. Aloitin viimeisen rastin etsinnän hieman liian aikaisin, mutta se löytyi kuitenkin, ja 2 tunnin alitus onnistui täpärästi. TT

Jussi Eskelinen Kaksi normaalipummia (2. ja viimeinen rasti), yksi megaeksymäpummi (sillä pitkällä rastivälillä) ja heikko juoksukunto (Juha I jätti juoksuväleillä. Huonokuntoiselle vaikea maasto on toisaalta suhteellisesti ottaen hyväksi - myös kilpakumppaneiden meno hidastuu:)

Juha Ikonen: Vähän selitystä... Ykkönen meni hyvin suoraan rastille. Kakkosella tuli muutaman minuutin 'hölmöily', kun etsin rastia ensin liian ylhäältä ja sitten vähän sivusta.

Sen jälkeen kulki taas hyvin toiseksiviimeiselle rastille (rastitunnus 9) asti. Lähdin 5-rastilta ehkä noin minuutin keulalla JussiE:tä. Menin suoraan suunnalla 9-rastia kohti ja olin koko ajan kartalla. Lähestyin 9-rastia ihan järkevästi lammenrannalta ylös polkua pitkin. Jotenkin kummasti nousin sitten suopläntiltä pikkaisen ylös rinteeseen ja jäin etsimään rastia taas liian ylhäältä ja sitten sivusta. Noin 5 minuutin päästä tuli yksi valo lähelle viereen ja häipyi saman tien. Kävin tarkistamassa viereisen paikan, mutta rastia ei löytynyt.

Haravoin maastoa vielä pariin kolmeen kertaan eri suunnista kunnes osuin rastille. Aivan outo hölmöily, pyörin koko ajan (15-20 min) ihan rastin vieressä. Tässä vaiheessa oli sitten fiilikset jo mennyt ja kävelin viimeiselle rastille ja pyörin sitäkin vielä jonkin aikaa vireisiltä kumpareilta. No, toi rastinotto on aina ollut mulle vähän vaikeaa. Hyvästä harjoituksesta tämä kävi.

Juha Metso: Kesiviikko-ilta oli tyyni, selkeä ja vilpoinen. Sateen jälkeen kaikki paikat olivat kohtuullisen märkiä. Käki kukkui lähdössä täyttä kaulaa, mitähän siitäkin pitäisi ennustaa.

Mottona matkalla oli hitaasti mutta varmasti. Taktiikka onnistuikin kohtuullisen hyvin kolme ensimmäistä rastia, mutta neljännellä rastilla Jussi ja Juha I olivat kadonneet lopullisesti, ja rastin otto ei tahtonut onnistua, useamman kerran otin vauhtia samasta pisteestä ja lopulta älysin mennä riittävän pitkälle ja siellähän se rasti oli.

Tokavikalle rastille päätin juosta (tai paremminkin köpötellä) ulkoilutietä pitkin, pimeä ja märkä metsä ei enää houkutellut. Jussi tuli vastaan noin 300 metriä ennen rastia, oli jo käynyt siellä ja noitui mennessään, jotta mitä hän täällä tekee, eiks ole paremaa tekemistä yöllä klo 12 aikaan…. Ja ei kun rastille, lammen ranta löytyi vanhasta muistista, ja eiku ylös polulle. Polun suunta väärä, takaisin lammelle ja eteenpäin + uusi yritys. Ja taas polulla oli väärä suunta. Vielä kerran takaisin, rohkeasti vielä eteenpäin ja näin löytyi oikea polku. Polkua pitkin männikköön, onneksi vasemmalla puolella tuli vastaan kallionkieleke, niin kuin pitikin. Vielä jonkin matkaa eteenpäin ja vasemmalle, jäljet veivät suoraan rastille. Vielä yksi rasti olisi jäljellä, päätin mennä alakautta, joka oli tullut jo tutuksi. Mäki ylös lähtöpaikalle a siitä suunta viimeiselle rastille. Ohi meni, tiheikön reunassa oli kumparetta ja kalliota, mutta lopulta rasti löytyi. Tielle ja maaliin. Jussi oli paikalla mutta missä oli Juha I. No sekin selvisi aikanaan, kuten tarinasta voi lukea. Eli näillä eväillä Jukolaan, toivottavasti siellä on hieman helpompaa maastoa. -------------------------------------