Itärastit Uutelassa 13.04.2002

TT Tervehdin Penaa lähtöpaikalla tuttuun ystävälliseen tapaani: "Varo päänahkaasi!" Järjestäjät olivat parantaneet palvelua, ja karttoihin oli painettu valmiiksi rastien väliset viivat. Pena sai kuitenkin kartan , jossa kaikki rastit oli painettu kaksi senttiä vikaan. Yksikin rasti, jonka piti olla 50 m sisämaassa, olikin merellä 100 metriä rannasta. Pena huomasi onnekseen ansan ennen starttia ja vaihtoi kartan. Toisaalta hän menetti siinä jopa Luupparien mittapuulla erinomaisen selityksen eksymiselle. Kartan mittakaavakin oli eksoottinen, 1:8000 . Mutta siitähän ei hämäännytä, Sehän tarkoittaa, että yksi sentti kartalla on 8000 senttiä maastossa ja se taas tekee ... 80 euroa .

Lähdin metsään vauhdikkaasti minuutin Penan jälkeen, ja pääsin ohi häntä näkemättä jo ennen ensimmäistä rastia. Matkalla toiselle rastille Pena ilmestyi näkötuntumaan. Pidin vauhtia yllä yrittäen pudottaa hänet kyydistä. Pääsinkin kakkosrastin jälkeen karkuun, varmaan meillä oli eri reitinvalitakin.

Puolimatkassa kolmosrastille tuli J.Metso vastaan. Hän oli menossa omituiseen suuntaan, kuten ehkä joskus ennenkin. Kuitenkin hänen menossaan oli kaimansa J.Miedon tappamisen meininkiä, ja huolestuin aiheellisesti oman päänahkani kohtalosta.- Juha oli edellisillä rastiväleillä saanut tarpeekseen lumessa ja risukossa rämpimisestä, ja päätti nyt kiertää tietä pitkin, maksoi mitä maksoi.

Kolmos-, nelos- ja viitosrasti menivät minulta vielä hyvin. Kuutosrastilla tuli pientä hakua, mutta 7-rasti oli katastrofi. Luulin aina välillä tietäväni missä ollaan, ja olevani juuri löytämäisilläni rastin, mutta erehdyin aina. Lopulta löysin itseni tienristeyksestä 8-rastin takaa. Koska 8-rastille oli alle sata metriä ja kisa oli joka tapauksessa mennyt läskiksi, päätin, etten viitsi tulla 7-rastilta tänne enää uudestaan, vaan poimin 8:n leiman kilpailukorttiini. Niinpä otin suunnan muutaman kymmenen metrin päässä olevalle rastille - ja eksyin taas. Lopulta löysin 8:n muiden suunnistajien avulla, ja pienellä onnella sitten seiskankin. Lähes 15 minuuttia tässä hortoilussa kului.

Nyt ei ollut enää kiire, mutta masentuneena ei viitsinyt suunnistaakaan kunnolla, joten loppumatkalla tein vielä jotain tyhmiä virheitä. Luulin, että Luupparien keskeinen kisa oli ratkennut ja päänahkani mennyt yleiseen jakeluun, mutta olin väärässä. Kaikki ratkesi vasta kolmanneksi viimeisellä rastilla . Se oli golfkentän eteläreunassa metsäniemekkeessä, mutta siinä oli useita toisiaan muistuttavia metsäniemekkeitä. Juha tuli niistä oikean kohdalle , mutta ei osannut tulla golfkentän reunaan asti, vaan etsi rastia yli 10 minuuttia metsän sisältä. Niinpä hänen loppuaikansa 7 km:llä 1.24.20 oli sittenkin lyötävissä.

Penalla oli omat eksymisensä, ja golfkentän laitaan tullessaan hän lisäksi huomasi hukanneensa kilpailukorttinsa. Hänen aikansa olisi ollut n. 1.23 . Tavallaan hän vielä löi luupparimaiseen tapaan viimeisen naulan minun arkkuuni, sillä: Minä tulin nyt vuorostani golfkentän laitaan. En ollut viitsinyt suunnistaa kunnolla, ja aloin nyt silmäillä epäluuloisesti molemmin puolin olevia metsäniemekkeitä. Samassa Pena kipaisi esiin vasemmanpuoleisesta niemekkeestä, ja alkoi mennä golfkentän laitaa viimeisiä rasteja ja maalia kohti. "Ahaa!" tuolla siis rasti on, päättelin ovelasti. Ja koska Pena lähti minuuttia ennen, saattaisin vielä ehtiä ... Niinpä kiipesin innoissani niille kallioille, joilta näin Penan tulevan, ja etsin turhaan rastijyrkännettä. Eikä sitä löytynyt. Sen sijaan näin korkealta paikaltani, että viereisestä metsäniemekkeestä tuli tyytyväisen näköisiä suunnistajia esiin jatkaen seuraavan rastin suuntaan. Sinne siis, ja helppojen loppurastien kautta maaliin. Siellä sain todeta hävinneeni Juhalle 47 sekuntia, ja jouduin vetämään myssyn päähäni vilustumisen ehkäisemiseksi.