Luupparisuunnistajat


Suunnistuksen tekniikoita ja käsitteitä

Kaikki tuntevat suunnistuksen termit (mm. suunta, etäisyys, peesaaminen jne) mutta Luupparit on luonut oman suunnistuksen koulukunnan ja sen mukana on syntynyt omintakeisia tekniikoita. Näillä tekniikoilla on toisaalta menestytty ja toisaalta hämätty vastustajia pois tolaltaan, usein myös sekoitettu oma pää totaalisti. Monet tekniikoista toimivat vain kuntosuunnistuksissa eikä niitä suositella vasta-alkajille (eikä muillekkaan).

Toikat. Kun tuntuma karttaan ja sen hetkiseen omaan sijaintiin katoaa, voi ottaa "toikat" pellon reunasta, järveltä, tiestä tms. Silloin haetaan siis riittävän iso kohde lähimaastosta, jonka voi tunnistaa ja josta voi uudestaan lähteä metsään kohti rastia. Lähtiessään ottamaan "toikkaa" kannattaa olla sen näköinen, että tietää varmasti missä ollaan. Näin saattaa saada letkallisen vastustajia mukaansa harharetkille.

Metso-ilmiö. Jos metsässä pääsee (joutuu) näköyhteyteen Juha Metson kanssa niin päähän hiipii vaarallinen ajatus: "kyllä minä tuosta Metsosta karkuun juoksen". Sopivassa tilaisuudessa sitten kaikki paukut peliin ja parin kymmenen metrin spurtti "oikeaan suuntaan" kun huomaa, että Juha menee "väärään suuntaan". Spurtin jälkeen sitä onkin sitten ihmeteltävää, että missäs sitä nyt ollaan! Metso-ilmiötä voi siis käyttää myös tekniikkana vastustajan saattamiseksi pois henkisestä tasapainosta.

Penat. Kovaan kuntoonsa pohjaten Pena nautiskelee juoksusta mutta tekee usein pitkiä lenkkejä (ilmeisesti vain siksi, että on päässyt hyvään juoksurytmiin). Tällöin voi käydä niin, että vastaan tulee, ei suinkaan seuraava vaan jo sitä seuraava rasti. Houkutus tehdä "penat" (leimata ko. rasti etukäteen) tulee suureksi. Vastustajille tämä on erityisen vaarallista. Jos satut "penat" tehneen kanssa yhtäaikaa edelliselle rastille, niin konseptitsi menevät täysin sekaisin kun hän lähteekin aivan muualle kuin seuraavalle rastille (itse asiassa siis jo sitä seuraavalle).

Emit-syndrooma. Pihtileimasimien aikaan pystyi leimauksista tarkistamaan matkalla missä rastilla viimeksi tuli käytyä. Tämä on tarpeellista kun ajatus juoksee enää huonosti tai harhailee milloin missäkin. Emitin aikakautena tarkastusmahdollisuutta ei enää ole. Tästä esimerkkeinä Pekan seikkailu vuoden 2000 SuuntoGamesissa:

Kun ajatus on vielä kirkas mutta välineissä vikaa:
"Tarkastin kompassin suunnan vielä kartalta, väärä suunta totesin, otin uuden suunnan ja kiristin vauhtia, huomasin äkkiä, että luen väärää rastiväliä, siis uudestaan uusi suunta ja eikun matkaan." ... "Uusi kompassi kädessä jatkoin reippaasti matkaa; huono Silvan kompassi, totesin heti, leveä neula antaa epämääräisen suunnan, ehkä siihen tottuu, ajattelin."
Kun ajatus ei ole enää niin kirkas ...
"Nyt olin aika epämääräisessä mielentilassa, vanhalla suuntavaistolla totesin kuitenkin, että en ollut paljoa hukassa."... "Pää oli jo melko sumea, ajattelin jos otan rauhallisesti, niin saatan selvitä hengissä pois metsästä."
Ja lopussa sitten: "
"... 8 puuttuu, totesimme virkailijan kanssa, hämärästi muistui mieleen, että maasto ja kartta ei tuon rastin seutuvilla tuntunut pitävän paikkaansa. Totesin, että tein samaistuksen ja luin karttaa hyppäämällä yhden rastin yli. Vaikea tuosta emitistä tarkastaa millä rastilla on käynyt, toista oli vanhaan hyvään aikaan."

Suunnistuksen erilaisia ilmiöitä

Ilmiöt syntyvät kertaluonteisina tapahtumina, niitä ei pysty toistamaan mutta ne jäävät elämään miesmuistissa jälkipolville. Seuraavassa muutama tällainen ainutkertainen ilmiö:

"Lappajärvi" on sitä kun sekä kompassi että kartta ovat väärinpäin. Pena pystyi tähän ikimuistettavaan suoritukseen. Noin kilometrin päässä K-pisteeltä hän muisti, että hänen venäläisen kompassinsa ETELÄNUOLI oli punainen eikä siis pohjoisnuoli ja näin Pena oli siis juossut päinvastaiseen suuntaan kuin oli tarkoitus. Palattuaan K-pisteelle hän huomasi, että karttakin oli väärinpäin kädessä ja juoksusuunta oli siis toisensa korjaavan virheen taki ollutkin oikea. Eikun takaisin samaa tietä!

"Puoli-Lappajärvi" on sitä kun vain kartta on väärinpäin. Samaisessa Lappajärven kraateri-Jukolassa Sakke vähän myöhemmin Penan jälkeen lähti samasta K-pisteestä ja juostuaan muutamia satoja metrejä ihmetteli kun olo tuntui kovin yksinäiseltä. Kanssakilpailijoita ei näkynyt missään. Pysähdys ja tarkistus osoitti, että Sakke oli oikeaoppisesti taitellut kartan peukalosäännön mukaisesti mutta 180 astetta väärinpäin. Kaikki kartan tekstit hän oli taittanut piiloon, joten mikään ei paljastanut virhettä, vasta outo yksinäinen olo. Ja eikun takaisin K-pisteelle.