Luupparisuunnistajat
Suunnistuksen tekniikoita ja käsitteitä
Kaikki tuntevat suunnistuksen termit (mm. suunta, etäisyys, peesaaminen jne) mutta
Luupparit on luonut oman suunnistuksen koulukunnan ja sen mukana on syntynyt
omintakeisia tekniikoita. Näillä tekniikoilla on toisaalta menestytty ja toisaalta
hämätty vastustajia pois tolaltaan, usein myös sekoitettu oma pää totaalisti.
Monet tekniikoista toimivat vain kuntosuunnistuksissa eikä niitä suositella vasta-alkajille (eikä muillekkaan).
Toikat. Kun tuntuma karttaan ja sen hetkiseen omaan sijaintiin
katoaa, voi ottaa "toikat" pellon reunasta, järveltä, tiestä tms. Silloin haetaan siis
riittävän iso kohde lähimaastosta, jonka voi tunnistaa ja josta voi uudestaan
lähteä metsään kohti rastia. Lähtiessään ottamaan "toikkaa" kannattaa olla sen näköinen,
että tietää varmasti missä ollaan. Näin saattaa saada letkallisen vastustajia mukaansa
harharetkille.
Metso-ilmiö. Jos metsässä pääsee (joutuu) näköyhteyteen Juha Metson kanssa niin
päähän hiipii vaarallinen ajatus: "kyllä minä tuosta Metsosta karkuun juoksen".
Sopivassa tilaisuudessa sitten kaikki paukut peliin ja parin kymmenen metrin
spurtti "oikeaan suuntaan" kun huomaa, että Juha menee "väärään suuntaan". Spurtin jälkeen
sitä onkin sitten ihmeteltävää, että missäs sitä nyt ollaan! Metso-ilmiötä
voi siis käyttää myös tekniikkana vastustajan saattamiseksi pois henkisestä tasapainosta.
Penat. Kovaan kuntoonsa pohjaten Pena nautiskelee juoksusta mutta tekee usein
pitkiä lenkkejä (ilmeisesti vain siksi, että on päässyt hyvään juoksurytmiin). Tällöin voi käydä niin,
että vastaan tulee, ei suinkaan seuraava vaan jo sitä seuraava rasti. Houkutus tehdä
"penat" (leimata ko. rasti etukäteen) tulee suureksi. Vastustajille tämä on erityisen
vaarallista. Jos satut "penat" tehneen kanssa yhtäaikaa edelliselle rastille, niin konseptitsi
menevät täysin sekaisin kun hän lähteekin aivan muualle kuin seuraavalle rastille
(itse asiassa siis jo sitä seuraavalle).
Emit-syndrooma. Pihtileimasimien aikaan pystyi leimauksista tarkistamaan matkalla missä
rastilla viimeksi tuli käytyä. Tämä on tarpeellista kun ajatus juoksee enää huonosti tai
harhailee milloin missäkin. Emitin aikakautena tarkastusmahdollisuutta ei enää ole. Tästä
esimerkkeinä Pekan seikkailu vuoden 2000 SuuntoGamesissa:
Kun ajatus on vielä kirkas mutta välineissä vikaa:
"Tarkastin kompassin suunnan vielä
kartalta, väärä suunta totesin, otin uuden suunnan ja kiristin vauhtia, huomasin äkkiä,
että luen väärää rastiväliä, siis uudestaan uusi suunta ja eikun matkaan." ...
"Uusi kompassi kädessä jatkoin reippaasti matkaa; huono Silvan kompassi, totesin heti,
leveä neula antaa epämääräisen suunnan, ehkä siihen tottuu, ajattelin."
Kun ajatus ei ole enää niin kirkas ...
"Nyt olin aika epämääräisessä mielentilassa, vanhalla suuntavaistolla totesin
kuitenkin, että en ollut paljoa hukassa."...
"Pää oli jo melko sumea, ajattelin jos otan rauhallisesti, niin saatan selvitä
hengissä pois metsästä."
Ja lopussa sitten: "
"... 8 puuttuu, totesimme virkailijan kanssa, hämärästi
muistui mieleen, että maasto ja kartta ei tuon rastin seutuvilla tuntunut
pitävän paikkaansa. Totesin, että tein samaistuksen ja luin karttaa hyppäämällä
yhden rastin yli. Vaikea tuosta emitistä tarkastaa millä rastilla on käynyt,
toista oli vanhaan hyvään aikaan."
Suunnistuksen erilaisia ilmiöitä
Ilmiöt syntyvät kertaluonteisina tapahtumina, niitä ei pysty toistamaan mutta
ne jäävät elämään miesmuistissa jälkipolville. Seuraavassa muutama tällainen
ainutkertainen ilmiö:
"Lappajärvi" on sitä kun sekä kompassi että kartta ovat väärinpäin. Pena pystyi tähän
ikimuistettavaan suoritukseen. Noin kilometrin päässä K-pisteeltä hän muisti,
että hänen venäläisen kompassinsa ETELÄNUOLI oli punainen eikä siis pohjoisnuoli ja näin
Pena oli siis juossut päinvastaiseen suuntaan kuin oli tarkoitus. Palattuaan
K-pisteelle hän huomasi, että karttakin oli väärinpäin kädessä ja juoksusuunta oli
siis toisensa korjaavan virheen taki ollutkin oikea. Eikun takaisin samaa tietä!
"Puoli-Lappajärvi" on sitä kun vain kartta on väärinpäin. Samaisessa Lappajärven
kraateri-Jukolassa Sakke vähän myöhemmin Penan jälkeen lähti samasta K-pisteestä ja
juostuaan muutamia satoja metrejä ihmetteli kun olo tuntui kovin yksinäiseltä.
Kanssakilpailijoita ei näkynyt missään. Pysähdys ja tarkistus osoitti, että
Sakke oli oikeaoppisesti taitellut kartan peukalosäännön mukaisesti mutta
180 astetta väärinpäin. Kaikki kartan tekstit hän oli taittanut piiloon, joten
mikään ei paljastanut virhettä, vasta outo yksinäinen olo. Ja eikun takaisin
K-pisteelle.