Luupparien ihmeellisiä seikkailuja Kattilajärvellä 24.8.1998

Kattilajärven iltarastien radat olivat luuppareille vaikeita: Pekkakin
joutui jättämään 6-rastin hakematta kun sitä ei löytynyt. Sakke
keskeytti. Minä eksyin yli 10 minuutiksi samalle suolle, mikä koitui
Saken kohtaloksi; muiden vastoinkäymisten ohella lopussa tuli väsy.

Näin jo puolivälissä komean ukkometson; sivuutin sen kunnioittavan
välimatkan päästä. Sen sijaan rastilla 13 päädyin seisomaan 40 m
päähän rastista kalliokumpareelle, jonka toinen ukkometso katsoi
reviirikseen. Se köpötteli tuijottamaan minua vihaisesti 20 cm päästä
ja päästeli naksahtelevia ja murisevia ääniään. Kun käänsin sille
selkäni lähteäkseni rastille, se pamautti minua siivellä jalkoihin.
Sama toistui toisen ja kolmannen kerran kun olin poistumassa kumpareel-
ta. Sitten lintu jätti minut rauhaan, kun olin poistunut sen mielestä
tarpeeksi kauas. Iskut tuntuivat siltä kuin rullalle käärityllä
Hesarilla olisi lyöty. Siinäpä iltalehden otsikko köyhänä uutispäivänä:
Vihainen metso hyökkäsi suunnistajan kimppuun.  

Voin kuvitella Juha Metson lukevan kyseistä iltalehteä ja murisevan,
että ne Toikan suunnistustarinat menevät ihan älyttömyyksiin.
Sitäpaitsi minulla on alibi. - Oikeasti Juhalla ei ollut alibia, sillä
hän oli samassa metsässä ja vei vielä päänahankin, mikä teki paljon
kipeämpää kuin metso-linnun läpsäykset.  

T.Toikka

Ja tässä Metson näkemys asiaan

Metsokin tapasi metson matkan puolivälissä.  Toisella pyrstö pystyssä ja
kurkku suorana.  Hitaasti lähestyi se Metsoa.  Ja lopulta tyylikkäässä
sivuttaisliikkeessä suoraan kohti. Siinä vaiheessa Metso päätti poistua
lujaa takavasemmalle ja sinne jäi metso etsimään uutta uhria....

Ja mikä parasta erään suunnistajan (TT) päänahka irtosi noin puolen
minuutin erolla.

terveisin se toinen Metso 

Pekka nautiskeli syksyisessä metsässä

Kyllä se kuudes rasti tietenkin olisi löytynytkin, mutta kun
metsä on Kattilajärvellä niin komeata ja sieniä oli niin
paljon, että en tiennyt suunnistaako vai sinestääkö, niin
pienen samaistamisen jälkeen päädyin 7 rastille ennen 6:sta
ja kun hetken en tiennyt, miksi minä siellä metsässä
oikeastaan ylipäätänsä olin, niin päätin lähteä eteenpäin  -
mikä tietenkin heti harmitti ja masensi, kun tiesin
Luuppareiden runsaan urhean suunnistusjoukon myös olevan
metsässä.

Mutta suon silmästä noustaan taas uusiin koitoksiin!

Kun kerran muutkin niin tässä Sakenkin mietteitä

Jotenkin lohdutti kuulla, että Tuomokin sekoili samalla suolla,
jossa (elämäni ensimmäistä kertaa muuten) pitkän harhailun ja 
useiden "toikkien" jälkeen jätin rastin leimaamatta ja
päätin jatkaa seuraavalle rastille. Seuraavat neljä rastia
löytyivät taas hyvin mutta sitten kello lähestyi jo kahdeksaa
ja hölkkäsin kesken lenkin tietä pitkin maaliin. Ja tietenkin 
JUURI silloin tuli ensin Tuomo autolla vastaa iloisesti vilkuttaen ja
heti perään Pekka myös vilkuttaen (masentavaa!). 
Mutta vielä enemmän lohdutti kun kuulin, että yleensä kellontarkka
Pekkakin eksyili.
Onnea Metsolle päänahoista! Taisimme saada kaikki metsovaroituksen.