Kuntosuunnistus
Kuntosuunnistuskin on raadollisimmillaan tiukkaa päänahan metsästystä, kuten
Iltarasteilla Luukissa eräänä elokuisena päivänä.
Joskus (aika useinkin) korskeasti reitille lähtevä suunnistaja joutuu nöyrtymään
ja kohtaamaan oman vajavuutensa. Syitä on monia, ohessa eräs opettavainen tarina
Karhusuolta vuonna 2006 kun lisäksi tulee kuvan mukaan muita keskittymistä häiritseviä tekijöitä.
Väsyneenä saattaa kokenutkin kovapintainen suunnistaja joutua Penat-tekniikan
vastustamattomaan houkutukseen kuten kävi Uutelassa huhtikuussa 2002.
(Tarkemmin Penat-tekniikasta osassa "suunnistustekniikat ja -ilmiöt").
Talvella saattaa pakkanen ja talvikeli aiheuttaa yllätyksiä, joita kesämetsään
tottuneet suunnistajat eivät osaa aavistaakkaan. Jopa muisti
saattaa hetkeksi hyytyä.
Joskus taas kaikki näyttää menevän pieleen ja kun vielä villi luontokin uhkaa
käydä kimppuun niin metsässä voi tapahtua kaikenlaista
kummaa.
Juoksija-lehti julkaisi vuonna 1991 tarinoita Luupparien
kuntosuunnistusseikkailuista Helsingin lähimetsissä otsikolla
Mattimeikäläiset metsässä,