JUKOLAN VIESTIN TARINA 1992

T.Toikka
Kuuma päivä Virolahdella 13.6.1992. Jukolan kylän ravintolassa voi rauhassa nautiskella läskisoosista. Annos ei pyri jäähtymään vaikka ruokailu tapahtuukin taivasalla. Helle väistyy vasta kesäyön hämärän laskeutuessa pitkän kuivuuden kiusaaman maan ylle. Kymmenet tuhannet katsojat kokoontuvat Jukolan viestin lähtöpaikalle. Luupparien komea viiri pyörivine värivaloineen herättää ansaittua huomiota. Kello 23:05 jyrähtää ilmatorjuntatykki lyhyen sarjan - lähtölaukaus! Tuhannet jalat nostattavat hiekkaisesta mäntykankaasta sellaisen pölypilven, että sen läpi näkyy lähinnä välähteleviä otasalamppuja; kuin tulta tuiskiva härkälauma 1120 viestinviejää rynnistää matkaan.

Ikosen Juha on taas parhaimmillaan ja tuo Luupparit viestin ensimmäiseen vaihtoon pääjoukon mukana sijalla 877. Hänen naamansa on tosin niin musta lähtörynnäkön pölystä, että herää epäily, onko tänä vuona joukkueeseen hankittu joku ammattilaisvahvistus Keniasta.

Seuraava osuus on viestin pimein ja keskiyön pikajunan osuus on tänä vuonna annettu Pekka Auviselle. Pekka yleensä luotettavimmin löytää ratstit pimeässäkin mutta alku ei mene hyvin: hän eksyy ensimmäisellä rastilla ja olisikohan sitä vieläkään löytänyt, elleivät vastustajat olisi häntä ystävällisesti neuvoneet.

Loput rastit sitten löytyivätkin hyvin ja klo 03:10 lähtee Timo Nupponen viestin pisimmälle osuudelle: 14,4 km. Samaan aikaan kärkijoukkueet vaihtavat jo neljännelle osuudelle ja Timo kokeilee huvikseen vähän matkaa, kuinka hänen juoksuvauhtinsa riittää huippusuunnistajille. Hyvin riittää mutta suunnistutaidossa löytyy kiusallisia eroja: Timokaan ei meinaa millään löytää ensimmäistä rastia. Loppuosuus meneekin sitten paremmin.

Seuraavalle osuudelle saatellaan pelonsekaisin tuntein joukkueen ensikertalainen - laiskasti harjoitellut Jouko Loikkanen. Mahdetaanko miestä nähdä pitkään aikaan? Huoli osoittautuu kuitenkin turhaksi: Jouko tulee vaihtoon lähes täysosumajuoksun tehneenä ja nostaa Luupparit takaisin tuhannen parhaan joukkoon.

Pian Joukon jälkeen saapuu jo maaliin viestin voittaja ruotsalainen Hakarspojkarna.

Luupparien sijoitusta parantavat edelleen suraavilla osuuksilla hyvää työtä tehneet Juha Metso ja Sakari Kauhanen . Sakella on tosin hetken vaikeuksia löytää viimeinen kaikkein helpoin rasti, joka on yleisön edessä maalisuoran alussa. Yleisöllä on hauskaa Saken tähystellessä väärään suuntaan.

Aamun viileys on ohi ja kuuma pöly värjää taas suunnistajien kasvot ja keuhkot kun ne runsaat 200 ankkuria, jotka eivät ole vielä päässeet matkaan, lähetetään yhteislähdöllä metsään klo 09:30. Ankkuriosuus on toiseksi pisin: 13,8 km mutta rasteja on eniten: 20 kpl. Tavoitteenani on näyttää, että ankkuri ja joukkueen kiviriippa eivät ole sama asia.

Sisulla ja onnella pysyn mukana kovavauhtisissa ja oikeaan suuntaan etenevissä letkoissa, vaikka oma suunnistustyö siinä jääkin vaarallisen vähäiseksi. Niinpä saatan kerran sijaintia tiedustelevalle viholliselle vilpittömästi vastata: "Siitä minulla ei ole harmainta aavistustakaan"! Tuollaisen letkan ei tarvitse osua rastille kovin tarkasti; kun kymmenmiehinenkin porukka hajaantuu etsimään rastia, se kyllä yleensä löytyy alta minuutin.

Vihdoinkin maali. Makaan kaikkeni antaneena puun alla ja vaadin paarimikkoja paikalle. Joukkuetoverit tulevat onnittelemaan ja komentavat naamanpesulle.

Luupparien loppusijoitus 886 on seuran kaikkien aikojen paras. Tässä viestin kulku numeroiden valossa: 

1. Ikonen Juha     12,2 km     1.48.21     877.
2. Auvinen Pekka   12,7 km     2.17.38     970.
3. Nupponen Timo   14,4 km     2.32.52    1015.
4. Loikkanen Jouko  8,3 km     1.14.08     990.
5. Metso Juha       8.3 km     1.18.03     969.
6. Kauhanen Sakari 10,4 km     1.54.22     961.
7. Toikka Tuomo    13.8 km     1.59.40     886.