Teksti Tuomo Toikka, 10.6.1991.
Pääministeri Esko Ahon haulikko pamahtaa 8. kesäkuuta klo 22.30 Lappajärven
Lakeaharjulla ja 1140 suunnistajan hurja joukko rynnistää laskevan auringon viime
säteiden valaisemaan metsään. Joukossa kantaa Juha Ikonen komeasti ATK-keskuksen
keltaista edustuspaitaa. Juhasta ei harjoituskilpailuissa ole juuri mihinkään, mutta
mitä tärkeämpi kisa on kyseessä, sitä varmemmin hän on joukkueen paras. Eikä hän
petä nytkään vaan saapuu 12,1 km:n urakkansa selvittäneenä vaihtoon klo 00.23.
Jukolan viesti on maailman suurin suunnistustapahtuma ja sinne kokoontuvat parhaat
suunnistajat kaikkialta maailmasta. Niinpä kerran vuodessa syntyy jonkin metsäaukion
ympärille 30.000 ihmisen telttakaupunki kaikkine palveluineen, elää voimakkaasti yhden
kesäyön ja häviää seuraavaan puoleenpäivään mennessä. Siellä jos missä on
suuren urheilujuhlan tuntua.
Seuraava 11,3 km:n osuus on viestin pimein, eikä kukaan ollut tarpeeksi hullu
lähteäkseen sille vapaaehtoisesti. Viestinviejä arvotaan (Toikka tai Auvinen).
Tuuriini voi edelleen luottaa., häviän rahanheiton ja niin painun Juhan lähettämänä
kesäyön hämärään. Kisoja suosiva kaunis sää pelastaa minut: pimeää ei koskaan
tule, lamppua tarvitaan vain kartanlukuun ja selviän osuudestani kunniallisesti. No,
pieniä vastoinkäymisiä toki sattuu ja pari kertaan joudun nöyrästi tiedustelemaan
kanssakilpailijaltani, olisiko arvoisalla vihollisella mahdollisesti tietoa, missäpäin
parhaillaan olemme.
Laskettelurinteet ovat masentavan näköisiä kesäaikaan. Kun vielä viimeisellä
rastilla kaikkensa antaneena huomaa, että viitoitus vaihtopaikalle on vedetty pitkin
laskettelurinnettä ylämäkeen, on todella syytä masentua. No, muilla ei ole sen
helpompaan. Laahustan jotenkin mäen ylös. Jos tietäisin. että Pena on videokameransa
kanssa rinteessä, ottaisin ainakin kielen pois vyön alta.
Kolmannelle osuudelle lähtee hämärän jo alkaessa väistyä Pekka Auvinen. Hän
on joukon taitavin suunnistaja, jonka juoksukunto ei kuitenkaan ole samaa luokkaa. Hän
liittyy kerran matkan varrelle väärään letkaan ja tekee noin 8 minuutin
kunniakierroksen, mutta selviää kuitenkin 11,4 km:n osuudestaan alle kahden tunnin.
Neljännelle osuudelle herätän Sakari Kauhasen. Hänellä ei alku mene aivan
nappiin. Hän kyllä lievästi ihmettelee, kuinka kaikki muut lähtevät etelään kun
hän menee pohjoiseen. Aikanaan hän huomaa kääntää ylösalaisin olevan kartan oikein
päin ja hiippailee 10 minuutin kuluttua takaisin lähtöpaikalle ja siitä etelään.
Loppu sujuukin mallikkaasti, aika 7,7 km:n osuudella on 1.19. Lähes samaan aikaan pystyy
viidennellä 7,6 km:n osuudella Juha Metso.
Näihin aikoihin viestin voittaja Södertälje IFK on jo maalissa. Ehkä suomme
voiton Södertäljelle hiukan mieluummin kuin muille ulkomaalaisille, sillä Södertäljen
3. osuuden viestinviejä Kari Enckell osallistui kerran talvella Luuparien harjoituksiin.
Pentti Jämsen on ahkerasti kuvannut koko yön videolle muiden suorituksia ja kun
hänen vuoronsa aamukuudelta koittaa, ei häntä meinata saada millään hereille. Hän
tosin ehtii melkein ajoissa ottamaan viestin Juha Metsolta, mutta hereillä hän ei ole.
Hän ei muista kumpi pää kompassineulasta osoittaa pohjoisen. Huomattuaan jonkin ajan
kuluttu tulkinneensa kompassia väärin hän palaa lähtöpaikalle. Sitäkään hänen ei
olisi pitänyt tehdä, koska myös hänen karttansa oli ollut väärinpäin ja niin hän
sattumalta kuitenkin oli edennyt oikeaan suuntaan. Masentavan alun jälkeen menee paremmin
ja vahvana juoksijana Pena selviää 9,8 km:n osuudestaan kunniallisessa ajassa 1.48.
Itse Jukolan viesti on vain loppuhuipennus ja motivaation antaja koko vuoden kestävälle
suunnistustoiminnallemme, johon ovat lämpimästi tervetulleita mukaan myös ne, jotka
eivät suurkilpailuihin tähtää. Olemme järjestäneet omia harjoituskilpailuja pitkin
talvea, osallistunet iltarasteille ja muihin kuntosuunnistuksiin ja hakenee
kilpailukokemusta kansallisista kilpailuista.
Ankkuriosuus, 14,5 km ja 20 rastia on kuin tilaustyönä tehty Timo Nupposelle,
joka on maratoonari ja kaikkien kestävyyslajien erikoismies. Muista metsästä
laahustavista erottuen hän saapuu komealla askeleella maaliin ajassa 2.50 koko muun
joukkueen osoittaessa suosiotaan. Ilman kommelluksia ei hänkään selvinnyt: toiseksi
viimeistä rastia hakiessa vierähti 20 minuuttia ylimääräistä aikaa.
Me teimme sen taas, tavoitteemme oli selvittää hyväksytysti Jukolan viesti ja se
onnistui. Jos yksikin viestin viejä leimaa kerrankin karttansa väärällä rastilla,
koko joukkue hylätään, eivätkä loppupään viestinviejät edes saa lähteä matkaan.
Meitä auttoi pysymään tarkkana joukkueen vanha perinne: se, joka leimaa väärin,
kävelee kotiin. Oli aika avata samppanjapullot, purkaa teltat ja retuuttaa matkatavarat
autoille parin kilometrin päähän.
Vielä viimeisenä vaan ei vähiten tärkeänä on muistettava joukkueen valmentaja,
huoltaja ja varamies Eino Laine, joka ikivanhana ja kokeneena Jukolan kävijänä
oli paras mahdollinen tuki joukkueelle.
Luupparien loppusijoitus oli 1008, kun matkaan lähti kaikkiaan 1140 joukkuetta.
Henkilökohtaiset osuusajat olivat seuraavat:
Jukola 1991: 1.osuus 12,1 km Juha Ikonen 1.53.42 2.osuus 11,3 km Tuomo Toikka 1.46.27 3.osuus 11,4 km Pekka Auvinen 1.59.23 4.osuus 7,7 km Sakari Kauhanen1.19.11 5.osuus 7,6 km Juha Metso 1.20.31 6.osuus 9,8 km Pentti Jämsen 1.48.20 7.osuus 14,5 km Timo Nupponen 2.50.06