JUHLA-JUKOLAN TARINA

T.Toikka 17.06.1998 Varoitus lukijalle: Tämä kertomus saattaa aiheuttaa uneliaisuutta sillä se sisältää pelkkiä kehuja.

50. Jukolan viesti suunnistettiin aurinkoisessa lämpimässä säässä Lohjan ja Siuntion välimaastossa Gårdskullan kartanon mailla. Kartanon satojen hehtaarien peltoaukea tarjosi väljästi tilaa sekä kilpailukeskukselle että parkkipaikalle. Kilpailumateriaalin mukana jaettiin mitali kaikille Juhla-Jukolan osanottajille. J.Metson järkevä ehdotus kotiinlähtemisestä tässä vaiheessa, kun mitalikin jo oli saatu, ei saavuttanut laajempaa kannatusta. Niinpä ennätysmäärä veljeksiä (n. 1240 joukkuetta) rynnisti tykin jyrähdyksen saattelemina klo 22:30 hämärtyvään metsään.

Ikosen Jussi on aina ollut hyvä aloittaja, mutta tällä kertaa hän onnistuu paremmin kuin koskaan: Hän tulee kymmenen kilometrin osuudelta hämmästyttävässä ajassa 1.33.59 ja kaikkien aikojen parhaalla sijaluvulla 591.

Keskiyön osuudelle lähtee Pekka ja hoitaa sen tyylikkäästi ajassa 1.55.16, mikä on pimeässä tehtynä erinomainen suoritus. Vielä harjoituksissa sankariemme suoritukset olivat perinteisesti surkeita räpellyksiä. Sekä Pekka että Jussi joutuivat keskeyttämään kevään yöharjoituksissa yksinkertaisesta syystä: eivät millään löytäneet kaikkia rasteja.

Sen sijaan joukkueemme uusi tähti Kimmo Keinänen esitti jo elämänsä ensimmäisessä yö- harjoituksessa lupaavia otteita, ja toinen kerta lampun kanssa metsässä olikin Jukolan 3. osuudella. Tätä sanottiin Hesarissa syystäkin viestin kuningasosuudeksi, sillä pituutta oli 12,8 km ja etenkin huippujoukkueilla se oli kokonaan pimeä. Kimmo pääsi metsään sijalla 699, ja toi viestin vaihtoon mainiolla ajalla 2.18.12 . Joukkueilla oli ilmeisesti parhaat miehet tällä osuudella, sillä sijoitus liukui edelleen hieman alaspäin ja oli nyt 727.

Juha Metso oli saanut toisen himoituista lyhyistä ja valoisista osuuksista, hän hoitelikin sen varsin lyhyesti ajassa 1.10.59 . Ja mitä muuta voi teräväkynäinenkään kirjoittaja päätellä siitä, että ennestään hyvä sijoituksemme parani numeroihin 710: Juha on hyvä urheilija.

Toisen 6,8 km:n osuuden sai Kauhasen Sakke. Hän pääsi oikein kunnolla telkkariin, jossa katsojat näkivät hänen kiipeävän maaliviitoituksen ylämäkeä kolmanneksi tulleen OK-77:n ankkurin perässä taistelijan ilme kasvoillaan. Myös maanantain Hesarin värikuvasta Saken voi tunnistaa.

Pena pääsi siis matkaan sijalla 714. ja hänellä oli 2½ tuntia aikaa päästää ankkuri matkaan ennen yhteislähtöä. Se ei tehnyt tiukkaakaan, sillä Pena teki pitkän Jukola-uransa selvästi parhaan suorituksen: yksi pieni pummi ja aika 2.01.59 11,9 km:n osuudella. Sijoitus parani huimasti: Nyt 648.

Olin tuudittautunut ajatukseen yhteislähdössä syntyvistä pitkistä leppoisasti etenevistä letkoista, joiden mukana suunnistus sujuisi helposti. Mutta joukkueen hienon suorituksen ansiosta pääsenkin matkaan 45 minuuttia ennen yhteislähtöä, juuri kun metsä on tyhjimmillään. En ole taikauskoinen, mutta 13 km:n rata 510:n metrin kokonaisnousulla ei tiedä hyvää. Niinpä katson terveelliseksi kävellä K-pisteelle nousevan ylämäen. Voimien jako onnistuukin nappiin, jaksan pitää tasaista vauhtia maaliin saakka. K-pisteellä on pari muuta ankkuria; niillä on kuitenkin eri hajonta, ja saan lähteä yksin etsimään ensimmäistä rastia. Se onnistuukin hyvin. Sen sijaan on omaa syytäni, että matkalla 2-rastille on yksinäistä. Väli on alkupuoleltaan liian helppo: kerrankin voi käyttää metsätietä, käännytään risteyksestä oikealle, en viitsi edes mitata matkaa. Niinpä teen pari samaistusvirhettä ja käännyn oikealle liian aikaisin. Ihmettelen, kuinka metsätie on kasvamassa umpeen, vaikka kartta on uusi. 300 metrin päässä se on muuttunut jo pieneksi poluksi ja joudun tekemään katkeran johtopäätösen: väärä polku. Oikaisen metsän läpi oikealle tielle ja yritän unohtaa hukatun 3 minuuttia ja keskittyä täysillä jatkoon. 3.,4. ja 5. rasti menevät hyvin, voin vaihteeksi hyödyntää uria ja muita suunnistajiakin näkyy. 6. rastille mennään ryteikköisessä mäessä rinteen suunnassa. Ura on, mutta edelläni ei mene ketään. Ura menee hajontarastin kautta, oikea on 150 m kauempana samassa suunnassa, ura menee sen ohi. Olen hetken hukassa, mutta olen mitannut matkaa ja 30 m takaviistoon rasti löytyy. Loppumatkalla joudun normaalia enemmän suunnistamaan itse, ja kun rata on viritetty maailman huipuille mahdollisimman vaikeaksi, niin siinähän ei käy hyvin. Tulee vielä n. 5 kpl lisää 1 - 4 minuutin pummeja, kaikkiaan ehkä 20 minuuttia, ja miettimisaikaakin kuluu enemmän kuin letkoissa edetessä.

Maaliviitoituksella riittää vielä voimia, maalissa niitä ei enää ole yhtään. Sitten joukkuetoverit ovat ympärillä, ja kisa on ohi. Pystyin säilyttämään toisten hankkiman hyvän sijoituksen ja se hieman paraneekin, kun muita joukkueita hylätään. 

Tulokset:

J.Ikonen     10.0 km     1.33.59     591.
P.Auvinen    10.0 km     1.55.16     699.
K.Keinänen   12.8 km     2.18.12     727.
J.Metso       6.8 km     1.10.59     710.
S.Kauhanen    6.8 km     1.16.07     714.
P.Jämsen     11.9 km     2.01.59     648.
T.Toikka     13.1 km     2.32.33     639.