Tapanilan Tarmon tarina Salo-jukolasta 2006

teksti by J. "Silmu" Silmujärvi

Tervehdys Luupparit,

Tänä vuonna Tapanilan Tarmolla (tai Liettuan Tarmolla) oli suuria vaikeuksia saada joukkue kasaan. Kaksi originaalia tarmolaista jäi joukkueesta pois loukkantumisen ja sairastelun takia ja joukkue saatiinkin kasaan vasta kesäkuun alussa. Kun katselin porukan edesottamuksia edelliseltä suunnistusvuodelta (esim liettuan H40 ranking ykkönen ja nelonen, H45 rankingin sijat 3,4 ja 6) ihmettelin itsekin että mitä MINÄ moisessa poppoossa mahan tehdä ? Viimeinen vastoinkäyminen tuli vielä perjantai-iltana; yksi liettualainen teloi jalkansa tukikohtana olleen mökin laiturirakenteisiin sillä tuloksella, että se vaati 10 tikkiä ja juoksemista ei näin ollen voinut ajatellakkaan. No siihen balttiystävämme saivat paikkaajan...eikä huono ollutkaan. Itse asiassa hän oli Liettuan naismaajoukkuesuunnistaja. Taas ihmettelin, että mihin olen oikein pääni pistänyt....

No siellä sitten olin lähdössä omalle osuudelle sijoituksella 395. Pikkaisen hirvitti, koska viimeinen kuukausi oli mennyt tahtiin lenkki tai suunnistus per viikko akillesvaivan takia. Yhtään huolta ei vähentänyt se, että maaston raskaudesta oli saatu jo esimakua ja kisakeskukseen näkyvät mäet olivat mielestäni riittävän suuria. Toisaalta osuus oli lyhyt, joten ehkäpä siinä ei ehdi mokata niin paljoa ?

Itse en kokenut rataa mitenkään äärettömän raskaaksi tai vaikeaksi ja jaksoin loppuun asti melko hyvin. Yksi kolmen-neljän minuutin samaistusvirhe tuli tehtyä radan puolivälin jälkeen ja toka vikalle rastille kun menin ajatuksella "että kyllä se sieltä vastaan tulee", niin tulihan se, niinkuin sitä ennen moni muukin, jotka tietenkin piti käydä varmuden vuoksi tarkastamassa. Siinä jokunen minuuti meni myöskin. Omaan suunnistukseeni ja juoksemiseeni olen kuitenkin suht' tyytyväinen. Jos kaikki olisi mennyt aivan nappiin, olisin saattanut päästä aikaan 1.25-1.30, mutta siinä on aina se JOS. Pitkästä aikaa oma suoriutuminen meni siinä määrin hyvin, että karkaavia selkiä ei tarvinnut juurikaan katsella. Ja pitkästä aikaa Jukolassa sai tosiaan suunnistaa eikä se ollut pelkkä juoksukilpailu. No kyllähän siellä loppujen lopuksi lähes 50 joukkuetta meni minusta ohi, mutta ehkäpä heillä oli eri reitit kun en heitä juurikaan nähnyt ? Mutta toisaalta, jokainen reitti vie silti rastille :-)